Tapio Kuosma: M/S Estonia upotettiin?

kolumnit

...

artikkeli on saanut yhteensa 33 peukkua

- kuvausta tietokirjasta - Jutta Rabe: ESTONIA : TRAGEDIA ITÄMERELLÄ
(suomentanut Kari Uotinen) (Alfamer Kustannus Oy)
(Helsinki 2002)

Saksalainen tutkiva toimittaja Jutta Rabe on perehtynyt M/S Estonian haveriin (haaksirikko) 28.9.1994 varsin perusteellisesti. Estonian-kirjaa julkistettaessa hän oli tehnyt asiasta neljätoista tv-dokumenttia ja reportaasia. Rabe on perustellut kirjansa kirjoittamista ja julkaisemista seuraavaan tapaan:

"Historian selittämättömät tapaukset herättävät jokaisessa ihmisessä tiettyä viehätystä. Tätä viehätystä en minäkään tutkivana toimittajana voi kieltää uponneen Itämerenlautan, ESTONIAn, tapauksessa. - Yhä uudelleen ilmeni ja ilmenee uusia vihjeitä, tosiasioita, todistajien lausuntoja ja tutkimuksia, jotka tekevät tapauksen mielenkiintoiseksi. 14 TV-dokumentissa ja reportaasissa olen kertonut rauhanajan suurimman matkustajalaivakatastrofin kaikista erityispiirteistä. Olen keskustellut lukuisten eloonjääneiden kanssa, seurannut omaisten kohtaloita, rakentanut yhteydet kaikkiin tapausta tutkiviin viranomaisiin ja komissioihin sekä asianomaisiin poliitikkoihin. Mutta mitä intensiivisemmin minä tutkin tämän uppoamisen taustoja, sitä enemmän paljastin asiantuntijoiden ja viranomaisten huolimattomasti ja hätäisesti suorittamia tutkimuksia, jotka minun mielestäni eivät palvele totuuden löytämistä, vaan ovat jotain aivan muuta: salaamisyrityksiä, asiakirjojen väärentämistä, todisteid
en hävittämistä, tutkijoiden valheellisia lausuntoja sekä samalla todistajanlausuntojen painostamista, jotka olisivat tärkeitä tapahtumien rekonstruoinnille. - Tämä kirja on minun tutkimuksieni lopputulos. Se sisältää myös muutamia olettamuksia, joita tosiasiat tukevat, mutta joita ei ainakaan vielä pystytä todistamaan. Lyhyesti sanottuna: tätä asiaa on tutkittava edelleen, sillä ESTONIA-tapauksen ratkaisusta ollaan vielä kaukana" (Rabe: ESTONIA, s. 4).

Raben kirja jakautuu kolmeen pääjaksoon, joiden otsikot ovat [1] "Upotettiinko ESTONIA?", [2] "Totuus merenpohjassa" sekä [3] "Väitteitä, tosiasioita ja todisteita". Ensimmäisessä pääjaksossa ("Upotettiinko ESTONIA?") selvitetään erillisissä (ala)luvuissa Estonian uppoamista tapahtumien aikajärjestyksessä, Estonia-matkustajalaivan (ro-ro-alus) omistussuhteita ja teknisiä yksityiskohtia, hallitusten, kansainvälisen tutkintakomission (Viron, Ruotsin ja Suomen hallitusten asettama kansainvälinen tutkintakomissio; The Joint Accident Investigation Commission of Estonia, Finland and Sweden; tutkintakomission nimilyhenne: JAIC; tutkintakomission loppuraportti: Final Report on the Capsizing on 28 September 1994 in the Baltic Sea of the Ro-Ro Passenger Vessel MV Estonia. December 1997 ESTONIA. The Joint Accident Investigation Commission of MV ESTONIA and Edita Ltd. Helsinki 1997) ja Ruotsin merenkulkulaitoksen (Sjöfartsverket) suorittamaa salailua, spekulaatioita uponneen Estonian tul
evasta kohtalosta (nostaako vai eikö nostaa), moninaista manipulointia, Meyer-telakan toimia, saksalaisen asiantuntijaryhmän toimintaa samoin kuin erinäisiä avoimia kysymyksiä.

Toisessa pääjaksossa ("Totuus on merenpohjassa") tehdään selkoa Estonian uppoamista käsitelleestä Tukholman konferenssista, yksityisestä sukellusoperaatiosta Estonian hylylle, Ruotsin valtionsyyttäjän pidätysmääräyksistä, metallianalyyseistä, hämmentävistä tutkimustuloksista ja päätelmistä sekä Estonian upottamista koskevasta mahdollisesta skenaariosta. Kolmas pääjakso ("Väitteitä, tosiasioita ja todisteita") sisältää kuvauksia Estoniaan kohdistetuista pommiuhkauksista, pelastettujen mutta myöhemmin kadonneitten miehistän jäsenten tapauksista, Estonian salaisesta lastista sekä eräiden valtioiden politiikasta ja salaisten palvelujen (tiedustelupalvelut) roolista.

Estonian katastrofin keskeisiä tapahtumia aikajärjestyksessä

Syyskuun 27. päivä 1994:

Rabe on todistajien lausuntojen perusteella päätellyt, että Estonia "lähti Tallinnan satamasta vasta klo 19.15:n ja 19.35:n välillä, eikä tasan klo 19.00, kuten aikataulussa edellytettiin ja Estline-varustamo kauan väitti" (Rabe: ESTONIA, s. 39). Lähtöajalla on tärkeä merkitys esimerkiksi laivan nopeuden laskemiseksi (ks. m.t., s. 40).

Estonialla oli jo lähtiessään noin 1-2 asteen kallistuma oikealle. "Sen syytä ei vielä ole täysin selvitetty" (ibid.). "Pelastuneen koneinsinöörin Margus Treun mukaan vasemman puolen kallistustankki oli täynnä vettä, kun taas oikean puolen kallistustankki oli aivan tyhjä" (ibid.).
Saksalainen asiantuntijaryhmä on laskenut, että Estonialla oli oikella puolella "noin 200 tonnin selittämätön lisäpaino" (ibid.). "Tällöin kysymyksessä voi olla joko kätketty lasti tai jonkin vaurion takia laivan runkoon päässyt ja havaitsematta jäänyt vesimäärä" (ibid.). "Se tosiasia, että kukaan päällystöstä ei millään tavalla reagoinut tähän ongelmaan, viittaa ehkä siihen, että sellaiseen oli jo totuttu. Joka tapauksessa kansainvälinen tutkintakomissio ei tutkinut, mikä aiheutti tämän alkavan oikean puolen kallistuman" (ibid.).

Noin kello 21:30: Tuuli ja aallokko voimistuvat.

Estonia ajoi vasten 20 metriä sekunnissa puhaltavaa tuulta. Merkitsevä aallonkorkeus oli 3-4,5 metriä. Laivan nopeus oli noin 18 solmua. "Merellä tätä pidetään huonona säänä, ei kuitenkaan vielä myrskynä" (m.t., s. 40).

Kello 22:00: Vahtimatruusi Silver LINDE aloittaa vuoronsa. Kapteeni Arvo Andresson tulee komentosillalle toisen kapteenin Avo Pihtin kanssa. (Pihtin piti aamulla 28.9.1994 suorittaa luotsin tutkinto ajettaessa Söderarmin väylään Tukholman saariston pohjoisella tuloväylällä.)

(Silver Linde pelastui haaksirikosta. Hänen lausuntonsa olivat tutkintakomissiolle ratkaisevia sen selvittäessä uppoamisen tapahtumia. "Kuitenkin tiedot 'kiristettiin' Silver Lindeltä, kuten hän kertoi [Rabelle] eräässä haastattelussa toukokuussa 2001" [m.t., s. 41].)

Kello 22:30: Kapteeni Andresson ilmestyy toisen kerran komentosillalle, nyt yksin. Hän käskee herättämään kapteeni Pihtin seuraavana aamuna kello 05:00. - Linde lähtee ensimmäiselle vahtikierrokselleen laivassa.

Kello 23:00: Linde tulee takaisin komentosillalle. Matkustajat Carl ÖVBERG ja Per-Erik EHRNSTEN lähtevät hytteihinsä.

Kello 23:30: Linde lähtee toiselle vahtikierrokselleen.

Syyskuun 28. päivä 1994:

Noin kello 00:20: Linde tulee myöhässä toiselta tarkastuskierrokseltaan takaisin komentosillalle.

Kello 00:30: Päällystö muuttaa kurssin 262 asteesta 287 asteeseen, ja evävakaajat otetaan käyttöön.

("Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin")

Noin kello 00:50-00.55: "Yksi tai kaksi voimakasta pamausta lyhyin väliajoin keulan alueelta, jota seurasi voimakas vavahtelu, tärinä oli havaittavissa kaikkialla laivalla, minkä miehistön jäsenet ja matkustajat panevat merkille, kuten he myöhemmin yksimielisesti kertovat" (Rabe: ESTONIA, s. 43).

Vahtimatruusi Silver Linde yritti selvittää pamausten syytä autokannella, keulan alueella. Hän viipyi noin viisi minuuttia. "Autokannella hän ei huomannut mitään vesivuotoa" (ibid.). - Linde oli tuolloin autokannella. "Tärinää seuranneet pamaukset ovat niin voimakkaita, että Silver Lindekin alkoi hoiperrella" (m.t., s. 44).

Noin kello 00:58: Linde palaa komentosillalle. - Toinen perämies Tormi AINSALU ja neljäs perämies Kaimar KIKAS vapauttavat toisen ja kolmannen perämiehen. - Samoin kapteeni (Andresson) on läsnä ja toteaa, että laiva on jo tunnin myöhässä.

Noin kello 01:00: "Toinen perämies Tormi Ainsalu saa puhelun. Matkustajat kannella 1 [sijaitsee autokannen alapuolella] ovat kiihdyksissään kovien äänien vuoksi. Ainsalu lähettää Silver Linden vielä kerran autokannen keula-alueelle" (m.t., s. 46).

("Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon.")

Noin kello 01:01: "Matkustajat ja miehistön jäsenet panevat merkille vielä yhden tai kaksi kovaäänistä pamausta ja laivan läpi kulkevan tärinäaallon. Järjestelmämestari Henrik Sillaste juoksee konehuoneen valvomoon. Matkustajat pakenevat kannelta 1 ylöspäin. Vettä tunkeutuu paineella kannelta 0 kannelle 1" (ibid.). [Kansi 1, jolla oli matkustajahyttejä, sijaitsi siis autokannen alla. Kansi 0, jolla olivat laivan huoltotila, sauna- ja uima-allasosastot sekä yksi konferenssisali, sijaitsi puolestaan kannen 1 alapuolella.]

"Useimmat ajattelivat, että ESTONIA oli ajanut karille tai törmännyt johonkin. Autokannen alapuolelta kannelta 1 pakeni nyt paljon ihmisiä, jotka olivat jo nähneet vettä käytävillä tai jotka kovat pamaukset olivat saaneet paniikkiin" (m.t., s. 47).

Kello 01:02: Laiva kallistuu noin 40-50 astetta oikealle mutta oikenee jälleen, kallistuu vielä kerran, oikenee taas noin 10 asteen kallistumaan, joka lisääntyy laivan kiertokeinunnan vuoksi.

Noin kello 01:05: Kallistuma oikealle lisääntyy hitaasti.

Noin kello 01:01-01:15: Pääkoneet pysähtyvät ja vähän myöhemmin pysähtyvät myös dieselit.

Noin kello 01:20: Neljäs perämies Kaimar Kikas kysyy konemestari Margus Treulta laivapuhelimella, voisiko tämä pumpata painovettä oikean puolen tankeista tai juomavettä muista tankeista vasemmalle puolelle.

Kello 01:22: "ESTONIAn ensimmäinen virallinen hätäkutsu (MAYDAY) rekisteröidään" (m.t., s. 51).

Kello 01:24: "14 laivaa Itämerellä ja rannikkovartiosto Turussa kuulevat uudelleen ESTONIAn hätäkutsun, joka on suunnattu suoraan suomalaisille Itämeren lautoille SILJA EUROPAlle ja MARIELLAlle. Radioliikenne ESTONIAn ja muiden lauttojen välillä nauhoitetaan tästä alkaen automaattisesti" (ibid.). ESTONIAn kolmas perämies Andres Tammes puhuu 20-30 asteen kallistumasta oikealle ja sähkökatkosta.

("Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella")

"On täysin mahdollista, että ESTONIAn perämiehet olivat jo jonkin aikaa lähettäneet hätäkutsua, mutta kukaan ei ollut kuullut sitä. Outo häiriöaalto oli tuohon aikaan kyseisellä alueella, sillä myös lähettyvillä olleiden laivojen vahdissa ollut päällystö kertoi myöhemmin, että he eivät saaneet radioyhteyttä etenkään Suomen tai Ruotsin mannermaalle" (m.t., s. 55).

"14 laivaa, jotka olivat lähellä ESTONIAn sijaintipaikkaa, kuulevat hätäkutsun ja sitä seuranneen radiokeskustelun ja ottavat kurssin kohti onnettomuuspaikkaa" (ibid.).

"Erityisen mielenkiintoista tässä radioliikenteessä on se, että muiden laivojen päällystön oli mahdotonta saada yhteyttä mantereelle Helsinki Radioon ja siten antaa yleishälytys koko Itämeren alueelle. Helsinki Radio kertoo jostain häiriöaallosta, joka lamaannutti koko radioliikenteen. Mutta pelkästään se ei ollut epätavallista" (m.t., s. 57).

("pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva")

"Kun kaikki ympärillä olevat laivat ottivat kurssin kohti ESTONIAn sijaintipaikkaa auttaakseen sitä, havaittiin eräs pieni, tunnistamaton ja valaisematon laiva, joka ei ajanut onnettomuuspaikalle, vaan päättäväisesti siitä poispäin; muutamat lähettyvillä olevien laivojen vahtiperämiehet näkivät tämän laivan tutkassa ja kertoivat myöhemmin, että tämä laiva katosi ESTONIAn sijaintipaikan ja Suomen saariston välillä" (ibid.).

"Kun hän [pelastunut matkustaja Thure Palmgren] jo oli eräällä pelastuslautalla, hän näki pienen laivan ilman valaistusta, [johon] aivan määrätietoisesti vedettiin pari ihmistä vedestä. Sen jälkeen laiva lähti onnettomuuspaikalta välittämättä muista ihmisistä, jotka myös uivat vedessä" (m.t., s. 58).

"Myös pelastunut matruusi Elmar Siegel teki samanlaisen havainnon. Hän jopa uskoi tunnistaneensa tässä laivassa ESTONIAn pelastusveneen nro 1" (ibid.).

Noin kello 01:26-01:27: ESTONIAlla on nyt kurssi käytännöllisesti katsoen pohjoiseen ja sen keula osoittaa Suomen suuntaan.

("Pieni potkurikone lähestyy ESTONIAa.")

Kello 01:29: MARIELLA-lautta yrittää saada ULAlla yhteyttä Turun rannikkovartiostoon ja SILJA EUROPA yrittää tavoittaa Helsinki Radiota, mutta kumpikaan ei onnistu siinä. - Radioliikenteen häiriö tällä alueella estää kaikki yhteydet. - Rannikkovartiostossa Turussa vuorossa oleva vahtiupseeri luutnantti Kärppä on tällä välin rekisteröinyt hätäkutsun ja ilmoittanut esimiehilleen. ESTONIA kääntyy yhä enemmän itäänpäin ja kallistuu edelleen oikealle. - "Pieni potkurikone lähestyy ESTONIAa" (m.t., s. 59).

("Pelastunut saksalainen Georg Sörnsen muisteli: 'Kun ESTONIA makasi aivan kyljellään, sieltä kuului joku ääni. Viimeinenkin ilma purkautui ulos laivasta, se kuulosti aivan kuin kissan sihinältä'" [ibid.].) ("Myös tämä on todiste siitä, että ESTONIA oli täyttynyt vedellä alhaaltapäin, sillä mikäli vesi olisi tunkeutunut yksinomaan autokannen kautta, ei ilma olisi voinut niin nopeasti poistua sen alapuolella sijaitsevilta kansilta. Laiva olisi tosin menettänyt vakavuutensa, mahdollisesti jopa kääntynyt täysin ympäri köli ylöspäin, mutta sitten autokannen alapuolella olevalle alueelle jääneen ilman ansiosta kellunut vielä tunteja, jos ei jopa päiviä ennen uppoamistaan. Paras esimerkki tästä on JAN HEWELIUS, joka upposi Rügenin edustalla. Tällöin onnettomuuden syynä oli todella ollut autokannelle tuntekutunut vesi. Sitten laiva oli kaatunut ja ajelehtinut Itämerellä kaksi viikkoa [ylösalaisin]" [m.t., s. 59-60].)

("Pelastunut Urban Lambertson kertoi poliisin pöytäkirjan mukaan, että suunnilleen tähän aikaan potkurikone oli lähestynyt uppoavaa laivaa idästä, tehnyt pari kierrosta ja lentänyt sitten jälleen kohti Viroa" [m.t., s. 60].)

Kello 01:31: Viimeinen radioyhteys ESTONIAn ja SILJA EUROPAn välillä. Se päättyy sanoihin: ESTONIA: "Kuinka kaukana te vielä olette? Todella pahalta, todella pahalta näyttää nyt tässä kyllä." SILJA EUROPA: "Joo, me ollaan tulossa, vielä 48 minuuttia." - Tämän jälkeen radioyhteys ESTONIAan katkeaa.

Kello 01:35: Vettä syöksyy komentosillalle, laivan kello, joka on asetettu maailmanaikaan (UTC) eli näyttää Greenwichin aikaa, pysähtyy kello 23:35. - MARIELLAn kapteeni Jan-Thure Thörnros kertoo, että hän näki kaukaa, kuinka ESTONIAn valot hävisivät.

Kello 01:35: Turun rannikkovartioston vuorossa oleva helikopterimiehistö saa hälytyksen ja vahvistaa sen.

(Häiriö koko pohjoisen Itämeren radioliikenteessä)

Kello 01:42: SILJA EUROPA antaa hätäkutsun kännykällä Helsinki Radiolle. Häiriö kattaa koko pohjoisen Itämeren radioliikenteen.

Kello 01:45: ESTONIA on nyt köli melkein ylöspäin, laivan perä alkaa upota Itämereen.

Kello 01:48: ESTONIA häviää Utön saarella olevan suomalaisen sotilastukikohdan tutkakuvasta.

Kello 01:50: Helsinki Radio lähettää vain Pan Pan -ilmoituksen [hälytys, joka varoitti muita laivoja, että jotakin epätavallista oli niiden reitillä].

Kello 01:52: "Suomen meripelastuskeskus ilmoittaa lopultakin Ruotsin meripelastuskeskukselle" (m.t., s. 63)

Kello 01:55: ESTONIAn kaiku katoaa MARIELLAn ja SILJA EUROPAn tutkakuvasta [ESTONIA oli uponnut].
*
Erikoinen episodi ennen ESTONIAn viimeistä lähtöä

Raben kirjan mukaan "lastiupseeri lisäsi käsin luetteloon [lastiluettelo, cargo manifest] ilman mitään lisätietoja yhden kuorma-auton, joka ilmeisesti viime minuuteilla oli tullut laivaan" (m.t., s. 34). - "Viisi vuotta onnettomuuden jälkeen saksalainen asiantuntija, kapteeni Werner Hummel Saksan tutkimusryhmästä, onnistui saamaan kopion ESTONIAn lastiluettelosta. Ja siihen oli lisätty vielä yksi kuorma-auto, jota ei näy ollenkaan Estlinen lastiluettelossa. Näissä molemmissa kuorma-autoissa oli todennäköisesti salakuljetustavaraa" (m.t., s. 35). - "On siis varmaa, että ESTONIAn viimeisellä matkalla autokannella oli kaksi kuorma-autoa, joista toista ei mainittu ollenkaan lastiluettelossa ja toinen oli lisätty siihen käsin ilman lisätietoja" (ibid.).

Arvokas lasti ja amerikkalainen sotilassaattue

Mitä noiden kahden kuorma-auton lastina oli? Varmaa on, että lasti oli arvokas, sillä "sotilassaattue oli tuonut nämä kaksi kuorma-autoa laivalle, ja jopa autolla ajo Estlinen terminaaliin oli keskeytetty joksikin aikaa. Tämän lastin parissa oli ilmeisesti työskennellyt useampia salaisen palvelun miehiä (...)" (m.t., s. 193). - "(...) olemassa on Viron tullin valvontavideo, josta on selvästi havaittavissa, että laivaan ajettiin kaksi kuorma-autoa, joiden lastina on täytynyt olla jotain erikoista. Niillä oli nimittäin amerikkalainen sotilassaattue" (m.t., s. 195).
* *

You may contact Vunet.org staff via E-mail address (MSN, Yahoo! or email) : ">Contact Us.